476/1991

Sen estämättä, mitä työntekijäin eläkelain (395/61) 6§:n 5 momentissa, lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (134/62) 7§:n 3 momentissa, merimieseläkelain (72/56) 12§:n 3 momentissa ja valtion eläkelain (280/66) 6§:n 2 momentissa on säädetty, 55 vuotta täyttäneen työntekijän ei katsota saavuttaneen sanottujen momenttien tarkoittamaa oikeutta eläketurvaan kuitenkaan sellaisen työ- tai palvelussuhteen perusteella, johon työntekijä on työllistetty työllisyyslain (275/87) 18§:n 3 momentin tai, jos kyseessä on muu työnantaja kuin valtio tai kunta, sitä vastaavan menettelyn mukaisesti ja josta laskettava eläkkeen perusteena oleva palkka on pienempi kuin aikaisemmasta työ- tai palvelussuhteesta taikka yrittäjätoiminnasta laskettava vastaava palkka tai työtulo. Jos työntekijä ei ole menettänyt oikeutta tulevaan aikaan tai sitä vastaavaan ansioon aikaisemman työ- tai palvelussuhteen perusteella sillä hetkellä kun hänen työllisyyslain 18§:n 3 momentissa tarkoitettu työ- tai palvelussuhteensa alkoi, hänen ei tätä lakia sovellettaessa katsota menettäneen oikeutta tulevaan aikaan tai ansioon aikaisemmasta työsuhteesta tällaisessa työsuhteessa ollessaan. Tarkemmat säännökset voidaan antaa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1991 kuitenkin siten, että sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1991. Laki on voimassa 30 päivään kesäkuuta 1993. Sitä sovelletaan eläkkeeseen, jossa eläketapahtuma on sattunut lain soveltamisaikana.

Tämä laki koskee sellaista tässä laissa tarkoitettua työsuhdetta, joka on päättynyt lain voimaantulon jälkeen. Lakia sovelletaan työntekijän vaatimuksesta myös sellaiseen työ- tai palvelussuhteeseen, joka on ollut voimassa 1 päivän tammikuuta 1988 ja 30 päivän kesäkuuta 1991 välisenä aikana.